Euroviisut, UMK ja Melodifestivalen. Krista Siegfrids on tehnyt unelmistaan totta, mutta ilmaiseksi menestys ei ole tullut. Viisuvuotta seurannut työuupumus opetti, mitä sana ei tarkoittaa.
Kun yksi brittipopin tunnetuimmista yhtyeistä, tyttöenergiaa huokuva Spice Girls oli suosionsa huipulla, oli Krista Siegfrids noin 10-vuotias koululainen Kaskisissa. Spice Girls -asenne iski niin vahvasti nuoreen tyttöön, että vielä 20 vuotta myöhemminkin hän uskoo girl poweriin ja tasa-arvoon.
Siegfrids muistetaankin muun muassa Euroviisujen finaalilähetyksestä, jossa hän otti kantaa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta suutelemalla 200 miljoonan ihmisen edessä toista naista.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on Siegfridsille sydämen asia.
– Minulle feminismi on esimerkiksi sitä, että samasta työstä pitää saada sama palkka, olit sitten nainen tai mies. Minusta se on itsestään selvä juttu. En ole koskaan ajatellut, että olisin huonompi kuin joku poika tai mies, vaan minut on kasvatettu uskomaan siihen, että olemme kaikki samanarvoisia.
Vaikuttamisen kanavina Siegfrids käyttää muun muassa sosiaalista mediaa, jossa hänellä on kymmeniä tuhansia seuraajia.
Opettajasta tuli muusikko
Krista Siegfridsin kevät on ollut kiireinen. Suurin työrupeama päättyi maaliskuun alussa, kun hän juonsi Uuden musiikin kilpailun (UMK) finaalilähetyksen jo kolmatta kertaa.
– Uuden musiikin kilpailu on minun lempiohjelmani, rakastan sen tekemistä yli kaiken. UMK on Suomessa käytännössä ainoa tv-ohjelma, johon voidaan rakentaa kunnon musiikki- ja tanssishow.
UMK:n lisäksi Siegfrids veti kevään ajan Arja Korisevan ja Ali Jahangirin rinnalla TV5:n Anna sen soida -viihdevisailua, jossa julkkisjoukkueet kilpailivat musiikkitietoudella. Nyt on oman musiikin aika.
– Olen tehnyt paljon televisiojuttuja, joten tuntuu kivalta mennä studioon ja lavoille tekemään musiikkia, Siegfrids toteaa ja lupailee julkaisevansa jossain vaiheessa myös uusia kappaleita.
Krista Siegfrids nauttii, kun voi kokeilla erilaisia juttuja ja lähteä pois omalta mukavuusalueeltaan.
Krista Siegfridsiä ei esiintyjänä pysty sijoittamaan laulajan tai juontajan lokeroon, vaan pikemminkin häntä voisi kutsua viihdyttäjäksi.
– Minusta on kiva tehdä erilaisia asioita. Jos vastaan tulee hauska proggis, olen valmis lähtemään mukaan. Saan paljon energiaa siitä, että voin kokeilla eri juttuja ja lähteä pois omalta mukavuusalueeltani. Elämä on lyhyt, siksi pitää tarttua kaikkeen, mikä kiinnostaa.
Musiikki on kuulunut Krista Siegfridsin elämään aina. Lapsuuden kodissa kuunneltiin paljon musiikkia, ja vaarin kanssa laulettiin ja soitettiin pianoa.
Hieman isompana Siegfrids lauloi kuorossa sekä Spice Girls -bändissä, joka laati omat koreografiat esityksiin. Tanssiminen sujui helposti, sillä musiikin ohessa hän harrasti telinevoimistelua.
Jo ala-asteella nuori Krista kirjoitti, että hänestä tulee Suomen Euroviisuedustaja. Parikymmentä vuotta myöhemmin haaveesta tuli totta.
Euroviisut ja Voice of Finland ovat uran luomista
Tie viisulavalle ei ollut aivan suora. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Siegfrids aloitti opettajaopinnot Vaasassa. Hän ehti opiskella viisi vuotta ja laatia liki satasivuisen gradun, eikä tutkinnosta uupunut enää kuin lopputyöharjoittelu sekä yksi tentti ja kurssi.
– Sain vuonna 2009 musikaaliroolin Helsingistä Svenska Teaternistä, ja silloin päätin, että musiikki on minun juttuni. Opinnot saivat jäädä. Tajusin, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi sellaiseen, mitä en edes halua tehdä.
Musikaaliroolin jälkeen Siegfrids on elättänyt itsensä esiintymällä. Vuonna 2011 hän osallistui television Voice of Finland -laulukilpailuun, mutta varsinaisesti ura lähti lentoon vuoden 2013 Euroviisuedustuksesta Marry Me -kappaleella.
Siegfrids myöntää, että laulukilpailut ovat olleet osa uran luomista.
– Voice of Finland oli hyvä ponnistuslauta, josta sain faneja ja kontakteja. Kilpailun jälkeen lähdin esittelemään omaa musiikkiani levy-yhtiöihin, mutta ovet eivät auenneet, koska minun olisi pitänyt tehdä lauluja suomeksi eikä englanniksi. Menin kotiin hetkeksi itkemään, kunnes päätin lähettää oman biisini Uuden musiikin kilpailuun. Marry Me voitti, rest is history.
– Ruotsin Euroviisukarsintaan eli Melodifestivaleniin lähdin mukaan, jotta urani etenisi myös Ruotsissa. Ilman kilpailua minulla tuskin olisi töitä Ruotsissa. Aina ei tarvitse voittaa, jo osallistumalla voi päästä eteenpäin.
”Äärirajoilla oleminen muutti minua”
Siegfrids on selvästi tahtonainen, joka on taistellut oman uransa eteen.
Työuupumuksesta selvinnyt Krista Siegfrids osaa nykyisin sanoa ei niille tarjouksille, jotka eivät tunnu hyvältä.
– Olen satsannut tähän paljon, eikä aina ole mennyt putkeen. Olen uhrannut myös vapaa-aikaani, enkä juuri käy ulkona. Tämä on työ, jota täytyy rakastaa, koska siihen kuuluu myös hankalia työaikoja, valvomista, reissaamista, Siegfrids pohtii, mutta ei suostuisi vaihtamaan ammattiaan mistään hinnasta.
Omia rajoja on kuitenkin pitänyt miettiä, varsinkin kun työ on myös harrastus ja intohimo.
– Olen joutunut opettelemaan, että lepo on tärkeää. Lisäksi elämässä pitää olla aikaa perheelle ja ystäville, Siegfrids toteaa.
Tällä hän viittaa viisuvuoden jälkeen kokemaansa työuupumukseen.
– Kaikki tapahtui nopeasti, ja tein liikaa sellaisia juttuja, joita en olisi halunnut tai jaksanut. Olin koko ajan kipeä, minulla oli kuumetta ja migreeniä. Kroppa yritti sanoa, että olen väsynyt, mutta en kuunnellut. Sitten romahdin.
Siegfrids ei itse tajunnut omaa tilaansa, ennen kuin hänen miehensä huomautti asiasta.
– Mikään ei tuntunut enää kivalta, itkin eikä ollut voimia mihinkään. Silloin tajusin tilanteen. Hain apua ja kävin terapiassa. Oli pakko pysähtyä miettimään, mikä on järkevää.
Toipuminen vei oman aikansa, mutta Siegfrids ei missään vaiheessa lopettanut työn tekemistä kokonaan. Sen sijaan hän vähensi töiden määrää ja opetteli sanomaan ei. Hän alkoi myös keskittyä tekemään enemmän sitä, mikä tuntui itsestä kivalta.
– Äärirajoilla oleminen on muuttanut minua. Olen yhä sama ihminen, mutta ajattelen asioista eri tavalla. En enää ikinä halua palata samaan, koska se oli tosi synkkä paikka.
Positiivisuus tuo voimaa
Iloa ja energiaa. Näitä sanoja käytetään usein, kun Krista Siegfridsiä kuvaillaan. Laulaja itse myöntää elävänsä positiivisuudesta.
– Huumori on kuulunut perheeseemme aina. Tämä periytyy vaariltani, joka oli maailman positiivisin mies. Hän kehui meitä lapsenlapsia aina superpaljon ja kannusti kaikessa.
– Myöhemmin olen huomannut, että elämässä saa aikaan paljon enemmän, kun asennoituu positiivisesti. Negatiivinen asenne tappaa kaiken luovuuden.
Osittain kyse on Siegfridsin mukaan myös siitä, että hän haluaa pitää hauskaa – niin töissä kuin vapaa-aikanaankin. Siksi hän pyrkii kasaamaan ympärilleen sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on mahdollisimman hyvä olla.
– Voin itse päättää, ketkä soittavat bändissäni ja keiden kanssa teen duunia. Totta kai valitsen sellaisia ihmisiä, jotka ovat paitsi hyviä muusikoita myös kivoja tyyppejä. Elämässä tapahtuu joka tapauksessa negatiivisia asioita, ja siksi on hyvä pitää mahdollisimman hauskaa silloin, kun se on mahdollista.
Elämässä tapahtuu joka tapauksessa negatiivisia asioita, ja siksi on hyvä pitää mahdollisimman hauskaa silloin, kun se on mahdollista.
Tämän vuoksi laulaja sanoo nykyisin ottavansa vastaan lähinnä sellaisia työtarjouksia, jotka tuntuvat hyvältä.
– Tiedän heti kropassani, tuntuuko joku ehdotus kivalta vai ei. Monesti teen päätöksen ensimmäisen fiilikseni mukaan, ja olen huomannut, että usein se kantaa. Joskus olen puskenut läpi jotain, joka ei ole tuntunut hyvältä – eikä tuloskaan ole sitten ollut hyvä.
Kahden maan viihdyttäjä
Tällä hetkellä Krista Siegfrids tekee uraa sekä Suomessa että Ruotsissa.
– Minusta on tullut jonkinlainen sekoitus molempia maita. Suomessa minut nähdään ruotsalaisena ja Ruotsissa suomalaisena. Ainakin erotun joukosta.
Ruotsi on Pohjanmaalta kotoisin olevan Siegfridsin äidinkieli, ja hän myöntää puhuneensa suomea heikosti vielä muutama vuosi sitten.
– Kun osallistuin Voice of Finlandiin, en osannut juurikaan suomea, vaikka olin opiskellut sitä koulussa. Jos joku olisi minulle sanonut silloin, että tulen vielä juontamaan Uuden musiikin kilpailun suomeksi, en olisi uskonut. Mutta ihmeitä tapahtuu!
Siegfrids ei koe, että ruotsinkielisyys olisi ollut uran hidaste Suomessa.
– Totta kai minun oli ehkä vähän vaikeampi päästä huipulle, kun en saanut heti sanottua kaikkea sitä, mitä halusin. Silti uskon, että ruotsinkielisyys on ollut minulle hyvä juttu, pikemminkin rikkaus kuin este.
Juttua muokattu 1. maaliskuuta kello 9.30: otsikkoa ja ingressiä muutettu.